Mystikko

______________________________________________________________

Mystikko on sellaista elämäntapaa harjoittava henkilö, joka pyrkii saavuttamaan suoran omakohtaisen yhteyden perimmäiseen todellisuuteen, henkiseen totuuteen, korkeimpaan voimaan, pyhyyteen ja/tai Jumalaan. Tämä yhteys ja sitä kautta totuus sekä tieto saavutetaan muuten kuin perinteisillä päiväaisteillamme tai aivoissa tapahtuvalla järkeilyllä. Yleensä yhteyden saaminen vaatii henkistä ja/tai hengellistä harjoittelua kuten mietiskelyä, meditointia, rukousta ja katselevaa lukemista. Harjoitteluun kuuluu myös mielen puhdistamista ja omaan sieluun tutustumista, kääntymistä sisäänpäin omaan sieluunsa.


Mystikko joutuu hyväksymään sen, että kaiken olevaisen ja olemattoman ydin on salaperäisyyden verhon peittämä. Sen kykenee käsittämään vain edellä mainituilla harjoitteilla sekä aavistuksen voimalla. Toisin sanottuna mystikot hyödyntävät muitakin menetelmiä kuin aivojen kuorikerroksen vasemman tai oikean puoliskon suomaa ymmärrystä tai järkeilyä. Mystikko saa varautua päästämään irti omasta egosta ja lähteä astelemaan nöyryyden, erityisesti nöyrän itsetuntemuksen polkua sekä mieleensä että omaan sieluunsa.


Mystikot voivat kokea erilaisia ilmestyksiä, valaistumisia, näkyjä, joihin liittyy kokemus tai tuntemus yhteydestä kaikkeuteen, tunne rauhasta, ilosta ja siunauksesta. Näitä on myös monesti sangen vaikea tai mahdotonta sanoittaa. Tämän johdosta mystikot käyttävät monesti runouden kauneussävytteistä kieltä.


Kristillisillä mystikoilla on monia yhteisiä piirteitä muiden uskontojen mystikkojen kanssa. Mystiikkaa pidetäänkin merkittävänä eri uskontoja yhdistävän keskustelun välineenä. Kristillisessä mystiikassa rukous on keskeinen työväline omalla mystisellä kehittymispolulla. Kristillinen mystiikka on saanut vaikutteita kreikkalaisesta filosofiasta, juutalaisesta mystiikasta – erityisesti mystikko Filon Aleksandrialaiselta ja antiikin mysteeriuskonnoista. Protestanttisessa kirkossa mystiikka ilmaantui uudestaan teologiaan vahvasti vasta 1600-luvun lopulla ja myöhemmin herätyskristillisyydessä. Suomessa hiljaisuuden retriitit voisivat olla yksi esimerkki mystiikan harjoittamisesta sekä Hiljaisuuden ystävät r.y:n monipuolinen toiminta.

Metsakellinta-sielunpuu

Minä olen metsämystikko. Tämä tarkoittaa minulle sitä, että olen metsuri-metsätalousinsinööri-metsänhoitaja-keräilytuoteneuvoja-metsäkellijä-puuhengittäjä-pienyrittäjä, joka elää arkeansa tavoitellen yhteyttä Luojaansa myös metsäluonnon pyhyydessä. Minun metsäinen maailmankäsitykseni on panenteistinen – toisin sanottuna Luojan luomaa ovat niin metsän kasvit, eläimet kuin henget ja keijut sekä menninkäiset.

Voimakas luontoyhteyteni syntyi jo lapsuudessa, kun isäni laittoi minut – muutaman päivän ikäisen vauvan – pärekorissa joulukuusen alle, vanhassa hirsisessä maatalossamme Sääminginsalon saarella. Luontoyhteyteni on kasvanut kodissa, jossa kotitontulle annettiin ruokaa sillan alle, saunatonttu huolehti saunasta saunomisen väliaikoina, tallitonttu oli hevosen ja pässin seurana, riihitonttu huolehti riihellä viljan kuivumisesta. Metsissä liikuttiin kunnioittavalla asenteella – silloinkin kun puita kaadettiin tai vietiin lehmät Suuren Haan takaiselle Hetteensuolle laiduntamaan. Sääminkiläiseen vesjkansalaiseen viisausperintöömme kuului pyhäpäivien metsäretkeilyt, sen lisäksi, että vanhempani tekivät arjessaan maatalon töitä.

Minulle metsämystikko tarkoittaa myös sukuni yli 700 vuotta vanhan vejskansalaisen viisausperinnön eteenpäinviemistä, kristillisen mystiikan juurien eteenpäinviemistä, Luojan alkusanojen näkemistä, aistimista, lukemista ja kuuntelua kaikkialla – jokaikisessä öttimönkiäisessä, kasvissa, sienessä, eläimessä, metsäkeijussa, menninkäisessä, tuulenvireessä ja puronsolinassa. Se on myös omaan sieluunsa tutustumista ja sielunyhteyttä Luojaan.

Pahinta tai hauskinta metsämystikon elämässä on se, että mystiset kokemukset ovat niin hankalia sanoittaa tai kertoa eteenpäin. Silti nousee suuri palo näin tehdä! Niinpä on vain yritettävä kirjoittaa, tai laulaa, tai runoilla, tai maalata, tai tanssia, tai löytää uusia muotoja viestiä kokemastaan. Minut metsämystiikka on vienyt kirjoittamaan ja tästä on esimerkkinä kirjani Metsä! Havuja sielulle.

Koen tärkeäksi sen, että elän arkeani jalat tukevasti maassa ja kaikissa muissakin ulottuvuuksissa. Siksi teen myös puuhengitystä, virittelen iloa metsäkävelyillä, vedän metsäkellintäretkiä, kannan päivällä sisälle puita seuraavan päivän tuvanlämmitykseen sekä aamukahvien keittoon ja silmänpesuveden lämmitykseen, syvennyn joka päivä katselevaan lukemiseen, teen rukouskävelyitä, pyrin kohtuullistamaan ja selkeyttämään elämääni koko ajan. Ja pyhittämään arkisen työni yrittäjänä.

Mirja Metsämystikko

Tarinoita